(opiskelija, 25 vuotta, nainen)
Keväällä 2014 kärsin ensimmäistä kertaa elämässäni rajusta unettomuudesta. Vaikka olin kuolemanväsynyt, en pystynyt nukahtamaan. Saatoin valvoa kolmekin vuorokautta ilman silmäystäkään unta. ”Hyvinä” öinä nukahdin aamukuudelta ja sain kaksi tuntia katkonaista unta. Pahinta unettomuudessa oli, että mitään selvää syytä en sille löytänyt. Viimeiseen asti taistelin lääkkeitä vastaan ja yritin kaikkia konsteja unen saamiseksi: yrttiteetä, melatoniinitabletteja, päiväkirjan kirjoittamista, rentoutumisharjoituksia, huoneen tuulettamista, sängyn siirtämistä. Mutta mikään ei auttanut. Kun unettomuutta oli kestänyt neljä viikkoa, menin lääkäriin ja sain kahta eri unilääkettä. Unilääkkeiden avulla nukahdin, mutten tuntenut oloani hyväksi. Ehdin syödä lääkkeitä noin kaksi viikkoa, kunnes niistä koituvat sivuoireet alkoivat pelottaa. Sykkeeni oli korkea, kasvoni puutuivat ja päässäni oli tunne, kuin suonea vetäisi. Olen jo lähtökohtaisesti kyyninen lääkkeitä kohtaan, mutta silloin ymmärsin, että unilääkkeet ovat myrkkyä keholle. Ainakin minun keholleni. Päätin lopettaa niiden syömisen, mutta samaan aikaan minua pelotti ja tunsin olevani umpikujassa unettomuuteni kanssa.
Viimeisenä keinona päätin kokeilla akupunktiota. Löysin netin kautta Tie Terveyteen-klinikan ja varasin ajan. Heti ensimmäisellä tapaamisella tuntui hyvältä, kuinka kokonaisvaltaisesti Daphne lähti hoitamaan unettomuuttani. Hän ei pelkästään tehnyt akupunktiohoitoa, vaan neuvoi myös ravinnon ja elämäntapojen suhteen. Tuntui myös hassulta, että melko pahan neulakammon omaavana ihmisenä, minä oikeasti rentouduin hoidon aikana. En vieläkään oikein ymmärrä miten, mutta jo ensimmäisen hoidon jälkeen nukuin kuuden tunnin yöunet. En ole varmaan koskaan elämäni aikana tuntenut sellaista kiitollisuutta aamulla herätessäni. Jatkoin akupunktiohoidoissa käymistä noin kahdeksan kertaa ja samaan aikaan noudatin ruokavalio-ohjeita. Pikkuhiljaa uneni ja normaali unirytmini palautuivat takaisin ja tänä päivänä nukun taas kuin pieni lapsi.
Rehellisesti sanottuna en edes uskalla ajatella miten minun olisi käynyt ilman klinikan löytämistä. Uni on niin välttämätöntä, että tuskinpa liioittelen sanoessani, että Daphne ja akupunktio pelastivat minut.